Ropecon on niin lähellä, että aikaa tapahtumaan lasketaan tunneissa. Vuoden mittainen urakka näkyy myös coniittien ja conintekijöiden unissa. Con-aiheisilla unilla on yleensä hauskuutettu toisia conintekijöitä. Nyt kuitenkin otos coniittien unimaailmasta julkaistaan blogin lukijoiden riemuksi. Jos olet nähnyt jotain Ropecon-aiheista unta, jaa unesi kommenttiosiossa!

"Mulla toistuu aina conin lähestyessä ekan kerran toukokuun lopulla ja tokan kerran yleensä conviikolla sama uni. Con on päätetty pitää mäellä, jossa paljon punasia maalaistaloja ja muista maalaisrakennuksia. Ja koska se on mäki, kaikkia niitä taloja yhdistää helvetillinen määrä rappusia, joista suurin osa on joko kapeita, betonisia, puisia ja kaikki jyrkkiä. Se on hyvin idyllinen se mäki, nätti iltavalaistus ja tuikkivia lyhtyjä, työvoimamajoitus on ladossa ja takahuone kivilinnassa jossa upea pyöreä etuhuone. Ainoa ongelma koko unessa on se, että juoksen jatkuvasti ylös ja alas niitä portaita ja väistelen ihmisiä. Herään väsyneenä ja jalkapohjia kivistää."
-Eeva, työvoima

"Näin kanssa tuossa puolisentoista viikkoa sitten con-unen, mutten muista sitä enää kovin hyvin. Con pidettiin rock-festarityyliin ulkona ja eri ohjelmapisteet olivat kojuja ja lavoja. Oli perjantai, tapahtuma oli juuri alkanut ja äkkiä tajusin, että kaikki ohjelma oli aikataulutettu lauantaille ja sunnuntaille - perjantaina ei ollut mitään. Kaikkialla tungeksi äkäisiä ja hämmentyneitä ihmisiä, joiden keskeltä yritin kuumeisesti löytää ohjelmanjärjestäjiä kysyäkseni, voisiko joku heistä siirtää esitysaikaansa tälle päivälle. Kaikilla oli jotain esteitä."
-Jenni, ohjelma

"Mun conunet on _aina_ sellaisia, että Ropecon tulee yht'äkkiä ja mä en ole tehnyt mitään. Ohjelmaa ei ole, figuinfoa ei ole ja itsekin tupsahdan paikalle myöhässä. Sitten pari aiempien vuosien figutyöläistä norkoilee siinä, missä figuinfo yleensä on ja ihmettelee, miksei mitään järjestetty. Jossain vaiheessa rustaan jollekin A3-arkille tussilla tekstin "figuinfo" ja lysähdän sen taakse miettimään, mitä ihmettä oikein teen siellä. Unissani conin paikka tosin vaihtelee ajoittain, joskus se on ollut smökissä, toisinaan dipolissa ja jopa paasitornissa. Unen sisältö on kylläkin aina aivan samanlainen."
-Eino, figut

"Mä näin joskus unen, jossa olin jostain syystä unohtanut kenkäni johonkin luentosaliin conissa. Ne oli ehditty viedä jo sieltä löytötavarapisteeseen, joka oli jossain kellarissa. Siellä oli pöydän takana löytötavaroista vastaava coniitti ja ympärillä hirveä määrä ihmisiä hakemassa hukkaamiaan tavaroita. Se löytötavaraconiitti oli ihan hirveä natsi ja tavaroiden takaisin saaminen oli kunnon kafkalainen painajainen, jossa piti täyttää pitkä ja monimutkainen lomake, jossa piti ilmoittaa omat tietonsa ja hukatun tavaran tunnusmerkit ja hukkaamisen olosuhteet jne."
-Olli, logistiikka

"Meillä oli conitean kokous, jossain leirikeskuksessa keskellä metsää. Kaikki puhuivat yhteen ääneen ja kukaan ei kuunnellut toisia. Suurin ongelma oli se, etteivät tavalliset con-kävijät erota coniitteja muista ja coniitit on muutenkin vaikeasti lähestyttäviä. Tästä syntyi suuri sota, jossa osa kannatti vanhaa toimintamallia, eli conitea pitää conin aikana vastaanottoa keltsussa. Osa kannatti jotain erilaisia paitoja jne. Lopulta conitea teki kuitenkin päätöksen, että meidän kaikkien pitää opetella lentämään ennen conia. Osa porukasta (ainakin Eeva ja Jussi, mutta sitten joitain, joita en ollut aiemmin nähnyt) vastusti hommaa niin paljon, että löi hanskat tiskiin (kirjaimellisesti, kaikilla oli semmoiset keltaiset työhanskat) ja erosi coniteasta. Loput päättivät jäädä sinne metsään niin pitkäksi aikaa, että lentäminen sujuisi ongelmitta ja mahdollisesti myös lykätä itse conia tuonnemmaksi. Lopussa con järjestettiin Dipolissa keskellä talvea. Oli älytön talvimyrsky ja lumi tukki kaikki sisäänkäynnit. TS:t (ja Jarno ja Jukka) oli ulkona kaivamassa bofferoijia ylös lumihangesta, kun ne oli peittynyt kokonaan sinne lumeen. Joillain TS:llä oli punaiset pienet hiekkalapiot, muilla oli ihan oikeat lumilapiot. Dipolin sisällä syntyi kamala paniikki, kun kävijät tajusivat, että ne on jumissa korttipelaajien kanssa sisätiloissa. Meitä oli jäljellä muistaakseni viisi coniittia (duomvi, Heiccu, Atte ja minä) ja lennettiin ykkössalin katonrajassa, ettei oltais jääty jalkoihin. Yritettiin siellä katonrajassa miettiä mitä tehdään ja päätettiin että yritetään paeta ykkössalin kattoikkunasta (joka ei jostain syystä ollut lumen peitossa) ja päästä täffälle pyytämään apua. Yritettiin arpoa kuka lähtee. Heiccu halus heittää noppaa ratkasuks, mutta noppa tippui ihmisten sekaan."
-Vilya, info